Reaaliaikaisen strategiapelin perusajatuksena on kerätä resursseja joilla voi rakentaa rakennuksia sekä sotajoukkoja. Peleissä kaksi tai useampi osapuoli kamppailee pelikentän hallinnasta. Pelistudio Blizardin vuonna 1998 julkaisema Starcraft on yksinkertaisuudessaan nykymuotoisten RTS–pelien suunnannäyttäjä ja iästään huolimatta edelleen varteenotettava peli. Starcraftin perintöä jatkaa Starcraft II josta tuli ilmestyttyään 2010 heti huippusuosittu RTS-peli.

Reaaliaikaisista strategiapeleistä puhuttaessa Age of Empires –pelisarjaa ei voi jättää mainitsematta. Varsinkin sarjan vuonna 1999 julkaistu toinen osa Age of Empires II: Age of Kings on säilyttänyt suosionsa tähän päivään asti. RTS-peleille tyypillisesti Age of Empires –peleissä pelaajan hallinnoiman sotajoukon vahvuus riippuu loppupeleissä onnistuneesta resurssien hallinnasta. Age of Empires: Age of Kings sijoittuu keskiaikaiseen Eurooppaan, jonka silloisista suurvoimista pelattavat kansat koostuvat.

Supreme Commander on toinen varteenotettava RTS–klassikko. Peli sijoittuu tulevaisuuteen, jossa pelaajan hallinnassa on pelin alkaessa suuri robotti jonka avulla tukikohta perustetaan. Tämän robotin puolustaminen nousee Supreme Commanderissa pelin keskiöön. Muihin RTS–peleihin verrattuna tässä pelissä on vain kaksi eri kerättävää resurssia, mikä virtaviivaistaa pelikokemusta tuntuvasti.

Company of Heroes –sarjan molemmat pelit ovat loistavia, vaikka hieman RTS–kaavasta poikkeavia pelejä. Company of Heroes –peleissä korostuu sotajoukkojen strateginen johtaminen. Toiseen maailmansotaan sijoittuvissa peleissä sotilaiden ja maaston vuorovaikutus korostuu. Jalkaväki voi suojautua talojen sisälle tai tuhoutuneen ajoneuvon taakse, kun taas panssarivaunuilla voi ajaa muurien ja muiden esteiden läpi.