Toimintapeleissä korostuvat pelaajan reaktiokyky ja silmä-käsi-koordinaatio. Erilaiset tappelu- ja ammuntapelit sekä tasohyppelypelit ovat genren alalajeja. Toimintapeleissä pelaajalla on tehtävänään yleensä asteittain vaikeutuvien pelitasojen läpi selviytyminen. Genrelle on ominaista, että peli on jaettu pienempiin kokonaisuuksiin. Kokonaisuuden viimeisellä tasolla pelaaja kohtaa tavallisesti erityisen vahvan vastuksen.
Vaikka peleissä korostuu nopeatempoinen toiminta ja kaikenlainen peliohjaimen paniikinomainen hakkaaminen, toimintapeleissä voi kohdata myös erilaisia älyllisiä haasteita ja pulmia. Pelaajan nopeudella on kuitenkin yleisesti suuri merkitys toimintapeleissä, joten pulmien ratkaisu tapahtuu usein myös yhtä kovan paineen alla kuin tappeleminenkin.
Pelistä riippuen kentät voivat olla lineaarisia tai epälineaarisia. Klassisissa tasohyppelypeleissä pelaaja etenee lineaariselta tasolta toiselle, kun taas toiminta/seikkailu–peleissä pelikentät ovat usein epälineaarisia ja antavat pelaajalle mahdollisuuden seikkailla vapaammin.
Toimintapeleille on tyypillistä että pelaajan hahmolla on usea “elämä”, joiden loppuessa keskenjäänyt taso täytyy aloittaa alusta. Poikkeuksena tästä on genren alalajiin kuuluvat tappelupelit, joissa on tarkoituksena voittaa vastustaja erilaisia hyökkäyskombinaatioita käyttäen.
Tunnettuja toimintapelisarjoja ovat muun muassa Legend of Zelda, Diablo, Ratchet & Clank, Super Mario, Tekken, Mortal Kombat sekä Dishonored. Genre pitää sisällään siis laajan spektrin erilaisia julkaisuja. Kaikille toimintapeleille on kuitenkin yhteistä se, että pelin voittoehdot ovat yksinkertaiset. Joko pelaajan täytyy läpäistä kaikki tasot voittaakseen tai hänen on yksinkertaisesti lyötävä vastustajansa tajuttomaksi.